perjantai 23. lokakuuta 2009

Muu paikka mustikka Siuntio mansikka

Voihan sitä niinkin olla, että joku pitää enemmän mustikoista. Tämä onkin kuvainnollinen esimerkki siitä millaisessa asuinympäristössä me itse kukin haluamme asua. Toinen arvostaa viihtyisyytenä aivan muuta, mistä me itse pidämme. Asuinmiljöön viihtyvyydestä meidän perheelle on karttunut huimasti kokemusta kuluneen syksyn v 2008 ja kevään v 2009 ajalta. Olemmekohan tehneet monissa paikoissa asumisten ennätyksen eri osoitteissa koti- ja ulkomailla ?



Viime vuonna osoitteenamme on ollut: (1. Espoo, Matinkylä,Nelikkotie 2 A ( 2, Helsinki, Kamppi,Urho Kekkosenkatu 3 A 9 (3. Viro, Haapsalu, Öhtukallas + Orun kesämökki(4, Turkin Sarköyn loma-asuntomme (5, Siuntio, asema, keskusta. Matinkylässä ja Kampissa asuminen oli meille pakkomuutto pois kotoa vesivaurion tehtyä kotimme keittiön käyttökelvottomaksi 4 kuukauden ajaksi.



synnyinkaupunkini Helsinki

Kun muutimme Kamppiin vastapäätä Tennispalatsia, muutin takaisin Helsinkiin syntymäkaupunkiini. Kuvainnollisesti olin syntynyt 4:llä linjalla Kallion kirkon rappusille. Myös Töölö oli minulle tuttu Hilda mummon asuttua Hesperian puiston kupeessa, VänrikkiStåhlinkadulla. Mummon sisko Martta asui Punavuoressa. Koulun jälkeen työskentelin Pukevassa, asematunnelin yläpuolella Makkaratalossa. Neste Oy:n tsuppariajoiltani 1970-luvulta tunsin jokaisen Helsingin kadun. Sittemmin Nesteellä laskuttajan työssäni istuin työhuoneessani 5:ssä kerroksessa kaivotalossa, vastapäätä asemaa. Joka aamu tervehdin VR:n idoleita, lamppuja piteleviä kivimiehiä. Kesällä mm otimme ruokatunnilla aurinkoa kaivotalon katolla työkaverini kanssa, tietenkään lupaa siihen ei ollut.


Maisema työpaikkani ikkunasta 1970-luvulla

Kamppi

Kampin uusi sokkeloinen ostosparatiisi oli minulle uutta, kuten linja-autoasemakin asuntomme alakerrasta. Oli mahtavaa asua aivan keskustassa 76m2 tip,top lukaalissa, missä oli sauna ja iso parveke torinäkymineen kaupungille. Olin jostain syystä kovin hämmentynyt, olinko hiusjuuriani myöten Helsinkiläinen ja kaipasinko sinne sittenkin takaisin asumaan ? Olimme v 1980 rakentaneet talomme Siuntioon ja asuneet siellä 30-vuotta, miltei puolet elämästämme.




Helsingissä vilkkaassa katuhälinässä en ollut kukaan, ja ihmisten virrassa olin näkymätön. Kaupungissa en tarvinnut edes autoa. Keskustassa pitempään asuessa en jaksaisi sulattaa kaupungin kaikkea paljoutta ja minun ikäiselleni



kaupungissa oli liikaa virikkeitä. Liikaa oli myös muistoja entisestä elämästäni täällä. En jaksaisi muistella loputtomiin nuoruuttani noilla samoilla nurkilla.


Siuntion piha kauneimmilaan keskikesällä

Siuntio

Kaikista palveluista ja kaupungin arkkitehtuurin hienouksista huolimatta Siuntio saa edelleenkin olla kotimme.


Kaupungin mainosvalojen sijaan pienessä Siuntion kunnassamme ainoat näkökentän nähtävyydet ovat metsänreunan huojuvat puut, ja päivällä tien raitilla ainoa elävä olento on naapurin kissa. Siuntioon kaipaamaamme kotiin pääsimmekin vihdoin muuttamaan keväällä 2009 huhtikuun alussa. Siuntiolaisille maalaispojillemme asuminen Kampissa oli unohtumaton kokemus, mitä muistelemme varmasti vielä vuosienkin jälkeen.


Piha syksyllä surkeimmillaan, altaan retaleen kokoamisen kanssa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kiva kuulla, jos aihe kiinnostaa sinuakin,