lauantai 15. elokuuta 2009

Mikael Agricola kirjallisuutemme isä 1.)


Tuohikirjeiden jälkeinen media

Ihmiskunnan historian käänteentekevimpiin keksintöihin kuuluvaa kirjapainoa on verrattu roomalaiseen kaksikasvoiseen Janus-jumalaan, joka katsoi yhtä aikaa sekä menneeseen että tulevaan. Kirjapaino mahdollisti menneiden aikojen viisauden monistamisen, säilyttämisen ja siirtämisen tuleville sukupolville.


Kustaa Vaasa ja Mikael Agricola tapaavat

Suomessa uskonpuhdistus 1523–1640 korotti kansankielen jumalanpalveluksen kieleksi. Se sai aikaan suomen kirjakielen ja suomalaisen kirjallisuuden syntymisen. Suomenkielisen kirjallisuuden perustaja on Turun piispa Mikael Agricola. Hän suomensi Raamatun Uuden testamentin (Se Wsi Testamenti, 1548) ja kirjoitti muun muassa ensimmäisen suomenkielisen aapisen Abckirian sekä Rucouskirian. Kansan tuli elää herran nuhteessa. Jotta jumalan sana aukeaisi kaikille, tarvittiin kirjapainotekniikkaa sitä jakamaan maamme jokaiseen seurakuntaan.

Suomen kirjapainotoimintaa v 1600 - 1800

Puolta vuosisataa myöhemmin kirjapainot olivat levinneet kaikkialle läntiseen Eurooppaan. Kirjapainotaidon ansiosta kirjoja ja muita julkaisuja voitiin painaa suuria määriä, mikä pudotti niiden hinnan murto-osaan käsin kirjoitettujen kirjojen hinnasta. Julkaistiin akateemisia väitöskirjoja, puheita, onnittelu- ja muistokirjoituksia, rehtorin ja akateemisen konsistorin julistuksia, eri tilaisuuksiin tarkoitettuja saarnoja ja monenlaisia muita painatteita.

Väitöskirjat

Väitöskirjat olivat luentojen ohella tärkein opetusmenetelmä. Kaikkea tietoa tarkasteltiin erittelemällä sitä teesien ja antiteesien avulla ja luomalla johtopäätösten kautta synteesejä, jotka edustivat uutta tietoa ja käsitystä asioiden perimmäisestä luonteesta.

Suomessa väitöskirjat olivat vielä 1600- ja 1700-luvuillakin varsin suppeita, vain muutaman sivun mittaisia eivätkä laajatkaan väitöskirjat sisältäneet muutamaa kymmentä sivua enempää tekstiä. Väitöskirjat olivat professorin laatimia. Opiskelijan tuli osoittaa omaa oppineisuuttaan puolustamalla professorinsa työtä.

Akateemisen kirjapainotoiminnan alkuvaiheet Turun akatemiassa

Koska Turun yliopisto tarvitsi kirjapainoa, toukokuun alussa 1642 kirjapainomestari Wald saapui Turkuun ja ryhtyi toimeen. Nyt Turun akatemia saattoi julkaista väitöskirjoja niin, että suomalaisen yliopiston tieteellisen ajattelun hedelmiä voitiin esitellä sekä koti- että ulkomaiselle oppineelle yhteisölle.

Kirjapainotoiminnan laajeneminen suurvaltakauden lopulla
Turun piispaksi 1664 nimitetty Johannes Gezelius vanhemman (1615-90) huolena oli kansan lukutaidon kehittäminen sekä koulujen ja kirkon tarvitsemien oppikirjojen julkaiseminen. Hän perusti Turkuun oman kirjapainon 1669. Vuonna 1689 Viipurin piispa Petrus Bång (1633-96) perusti kirjapainon myös Viipuriin.

Isoviha katkaisi yliopiston toiminnan Turussa lähes vuosikymmeneksi. Sekä Turun akatemian kirjapaino että Gezeliusten kirjapaino evakuoitiin Tukholmaan heinäkuussa 1713.

Turun akatemian kirjapaino palasi sotaa paosta Ruotsista vuonna 1722. Kirjapaino siirtyi Frenckellin kirjapainosuvun omistukseen 1763. Valitettavasti Frenckellin kirjapainon kaikki seitsemän painokonetta tuhoutuivat Turun palossa 1827.
Yliopiston siirryttyä Helsinkiin Johan Christopher Frenckell III (1789-1844) perusti sinne uuden kirjapainon. Frenckellin kirjapaino on Suomen vanhin edelleen toimiva yritys ja Pohjoismaiden vanhin edelleen toimiva kirjapaino. Akateemisen kustannustoiminnan ovat ottaneet haltuunsa uudet kirjapainot ja kustantajat, jotka vastaavat niin Helsingin yliopiston kuin muidenkin yliopistojen kansallisesta ja kansainvälisestä julkaisutoiminnasta.

Kirjapainohistoria on lyhennelmä Jussi Nuortevan kirjoituksesta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kiva kuulla, jos aihe kiinnostaa sinuakin,